Raatteen Maraton - Raatteen sotahistoria

Talvisodan (30.11.1939 – 13.3.1940) Suomussalmen ratkaisevat taistelut käytiin 30.11.1939 – 10.1.1940. Tämän jälkeen käytiin rajan pinnassa muutamia pieniä kahakoita, joista merkittävin oli puna-armeijan vuosipäivänhyökkäys 21. – 23.2.1940 Raatteeseen. Sotatoimialueeseen kuului lähes koko itäinen osa Suomussalmesta, lähinnä tieurat Juntusranta-Kiannanniemi-kirkonkylä-Raate.

Kun taistelut kirkonkylästä pohjoiseen olivat kääntyneet suomalaisten eduksi, Siilasvuo keskitti kaikki irti saatavat voimansa Raatteen tielle, joka oli neuvostoliittolaisten hallussa Kuomanjoelta Likoharjulle. Pääosa neuvostojoukoista oli Haukilan maastossa.

Siilasvuon suunnitelma oli yksinkertainen ja selväpiirteinen: neuvostojoukkojen yhteydet rajan taakse oli katkaistava, joukot oli paloiteltava osiin ja syntyneet motit tuhottava. Suunnitelman toteuttamiseksi avattiin Alanteenjärven – Vuokkijärven jäälle autotie, jota käytettiin joukkojen keskittämisessä ja niiden huoltamisessa.

Siilasvuon joukkojen hyökkäys alkoi vuoden 1940 alussa. Hyökkäyksen painopiste suunnattiin Haukilaan, mihin hyökättiin sekä etelästä että pohjoisesta. Raatteen tie saatiinkin katkaistua Haukilan itäpuolella. Samaan aikaan tuhottiin Haukilan kaakkoispuolella Sanginlammilla ja Eskolassa Kuhmon tien suunnassa olleet neuvostojoukot. Passiivisina asemissaan pysyneet neuvostojoukot olivat joutumassa saarroksiin Haukilan, Karilan, Tyynelän ja Mattilan alueilla.

Raatteen ratkaisutaistelut alkoivat 5.1.1940. Rajan tuntumassa suomalaiset hyökkäsivät tielle Raatteen vartion maastossa noin komppanian voimin ja sen länsipuolella noin pataljoonan voimin Likoharjuun, joka saatiin vallatuksi useiden yritysten jälkeen.

Purasjoen silta tuhotuksi seuraavana päivänä. Samaan aikaan Siilasvuon soturit hyökkäsivät myös Kokkojärven ja Teerisen kannakselle. Kaikki nämä taistelut nopeuttivat ratkaisua, joka tapahtui Haukilassa neuvostojoukkojen tuhoutuessa suomalaisten hyökätessä.

44. Divisioonan kolme rykmenttiä olivat sulloutuneena hyvin suppealle alalle. Kun tie idempänä oli katkaistu, olivat neuvostoliittolaiset käytännöllisesti katsoen motissa. Ainoa heikompi suunta oli Puraksen suunta, mutta sekin saatiin tukittua. Haukilan motin, samoin koko Raatteen suunnan mottien, ankarat tuhoamistaistelut käytiin 5. – 7.1.1940.

Jäljellä oli enää alueen puhdistus, ja 10.1.1940 iltaan mennessä taistelut Suomussalmella olivat päättyneet. Neuvostojoukkojen läpimurto länteen oli epäonnistunut.

Tämän jälkeen Suomussalmella oli ainoastaan partiointia ja kahakoita, joista suurin oli neuvostojoukkojen kolmella pataljoonalla suorittama hyökkäys puna-armeijan vuosipäivän johdosta 21. – 23.2.1940 Raatteeseen. Pääosa Siilasvuon joukoista siirrettiin Kuhmon rintamalle ja Laatokan Karjalaan, missä ne joutuivat erittäin ankariin taisteluihin.

Rauha astui voimaan 13.3.1940 klo 11.00. Rajan kulku Suomussalmella säilyi ennallaan. Tappiot olivat molemmin puolin huomattavat: neuvostodivisioonat menettivät kaatuneita noin 23.000 miestä, ja suomalaiset noin 800 miestä.